maanantai 15. huhtikuuta 2013

"Onko teillä pelivelkoja?" Uteli sukulainen teeskennellyn hienovaraisesti

Edellisistä kommenteista innostuneena ajattelin laittaa ylös pari sanaa siitä miten vaikeaa tämä pienen elämän aloittaminen on ollut lähipiirillemme. Aikaisemmin jo kirjoittelin, että meitä on pidetty ihan hulluina, mutta nyt kun aikaa on kulunut enemmän - on paljastunut että mitä kaikkea meistä suljettujen ovien takana oikein puhutaankaan. Joissakin piireissä on ajateltu, että jompi kumpi meistä on alkanut tehdä järjestelyitä avioeron varalle (pienempi kämppä hankittuna, nyt ei tarvitse kuin potkaista toinen ulos).Suosituin teoria taitaa kuitenkin olla, että myimme talomme ja muutimme tähän vuokralle maksaaksemme ulosotossa olevia velkojamme. Tai että olemme muuten vaan onnistuneet möhlimään rahan kanssa niin pahasti, että meidän oli pakko myydä talomme, koska minkä vuoksi kukaan muuten muuttaisi omakotitalosta pieneen kaksioon ja vielä kerrostaloon!

Alkuun yritin tehdä kaikille selväksi, että emme ole eroamassa, omistamme asuntomme ja vaikka meillä onkin edessämme tiukka vuosi - olisimme taloudellisesti pystyneet asumaan vanhassakin osoitteessamme. Enää en jaksa. Lähimmät ystävämme ymmärtävät muutoksen ja sen syyt.  Sukulaisille tämä on paljon hankalampaa. Ehkä se johtuu siitä, että monet heistä eivät tunne meitä tarpeeksi hyvin? Välillä kuitenkin tuntuu, että puheet ovat todella pahantahtoisia - vahingoniloisia suorastaan, kun ajatellaan, että meillä menee tavalla tai toisella kehnosti ja sitten mässäillään noilla juoruilla, eikä vaivauduta kysymään asioiden todellista laitaa ennen kuin vasta kuukausien päästä.

Pitäisi päästä sellaiseen tilaan, että voisi jättää nuo puheet ja huhut omaan arvoonsa. Oman typeryytensä he  vain tuossa todistavat - vaan niin olen herkkähipiäinen kuitenkin, että en haluaisi tuollaisia juttuja meistä puhuttavan.

Ja pahintahan tässä on se, että tämä kerrostalo on vasta alkusoittoa. Mitähän mahtavat sanoa siinä vaiheessa, jos todella toteutamme sen suurimman haaveen ja muutamme keskelle korpea? Alkavatko sitten puhua, että:  "Siellä ne piileskelevät verottajalta, kun eivät saaneet velkojaan maksuun."

Ush!



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Arkea kaksiossa

Arki pienessä kaksiossamme on alkanut asettua kohdilleen. Tavaraa on runsaasti, mutta yllättävän hyvin olemme sinne silti mahtuneet. Mies haaveilee kolmiosta, mutta meillä ei ole siihen tällä hetkellä varaa ja toistaiseksi kaikki on paremmin kuin hyvin. En tiedä miten käy siinä vaiheessa, kun tyttäremme tulee murrosikään. Haluaisiko sitä sitten kukin enemmän tilaa ympärilleen? Turha kai sitä on murehtia etukäteen.

Tässä muuten kämppämme suurpiirteinen pohjapiirros - jos se jotain sattuisi kiinnostamaan. Tuolla asustelee kolme ihmistä ja kolme eläintä (kaksi kissaa ja koira) sulassa sovussa. Ainakin toistaiseksi.


Lähiruokakauppamme on Lidl ja se on opettanut kuinka paljon pienempi ruokakauppalasku voi olla. Ostimme ennen CocaColaa ja Pepsiä, Valion maitoa yms. mutta huonontunut rahatilanne on pakottanut käyttämäään Lidlin omia merkkejä - ja tekemään säästöä! En voisi enää kuvitellakaan ostavani CocaColaa tai Pepsiä, kun Lidlin oma tuote maksaa  0.6 euroa litralta ja maistuu ihan yhtä hyvältä. Lapselta tulee asiasta välillä palautetta. Hän on kovin merkkiuskollinen kaikelle sellaiselle, mikä näkyy TV:ssä ja mainoksissa - mutta keskustelemalla hänestäkin on alkanut tulla kriittisempi kaikkea sitä kohtaan mitä media meille syöttää.

Säästeliäästi eläminen on meille yhä todella ajankohtaista, sillä minulle selvisi taannoin, että olen saamassa epämiellyttävän veroylläyksen tänä vuonna. Kyllähän se olisi pitänyt olla tiedossa, mutta viime vuosi meni jotenkin niin sumussa, etten silloin ajatellut asiaa lainkaan. Nyt pitää sitten saada muutama tonni sivuun sitä varten. Huhheijaa, mutta kyllä tästä selvitään! On pakko!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Valoa tunnelin päässä

Talvi oli rankka. Niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Asuntokauppa takkusi oikein todella ja lämmityskulujen maksaminen kahdesta asunnosta asuntovelkojen, vakuuutusmaksujen ynnä muiden sotkujen lisäksi ei ollut helppoa - mutta nyt se on ohi! Talo meni vihdoin kaupaksi ja voimme hengähtää, kunhan viimeisetkin muuttolaatikot saadaan purettua. Tavaran määrä on pienentynyt merkittävästi ja toivottavasti pienenee entisestään, kun keväällä otamme kirppispöydän ja koitamme myydä ne viimeisetkin turhat romut halvalla pois.

Ei tässä kuitenkaan kuivilla olla. Pieneltä paikkakunnalta Tampereelle muuttaminen ei tullut halvaksi ja lainaa on vielä vuosiksi eteenpäin - mutta ehkä sitä voisi pitkästä aikaa käydä vaikka elokuvissa? Se olisi luksusta!

Tyttärenikin on vihdoin päässyt jyvälle siitä, ettei rahaa ole niin paljon. Hänellä on pitkälti edullisia harrastuksia (esim. partio), mutta kesäleirille pitäisi kuulemma saada uusi rinkka ja nehän maksavat maltaita - ainakin jos haluaa sellaisen, jolla kasvava lapsi pärjäisi vuosia eteenpäin. Kävimme katsomassa rinkkoja Partioaitassa ja hän sanoi ihan itse, ettei sitä tarvitse ostaa heti, vaan kannattaisi säästää siihen vähitellen, niin se ei sitten tunnu niin kalliilta. En tiedä pitäisikö siitä olla ylpeä, että tytär on oppinut köyhäilemään, mutta hienoista ylpeyttä tunsin kyllä, kun ottaa huomioon millaista kulutusjuhlaa hän (ja me kaikki) elimme vielä viime keväänä.

En halua tässä blogissani otttaa kantaa poliittisiin asioihin, mutta kyllä tässä jonkinlainen pieni kauhu hiipii sisuksiin, kun maailman ja Suomen touhua katselee. Onneksi päästiin isosta rahasyöppötalosta eroon. Nyt tekee kovasti mieli säästää pahan päivän varalle - ja siihen maapalaan järven rannalla, jossa voisi edes jossain määrin olla omavarainen ja ehkä vähän riippumattomampi maailman pankkien päähänpistoista.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Rahat vähissä, joten kierrätyskeskukset kunniaan

Muutto on nyt puoliksi tehty. Vanhat huonekalumme mahtuvat kehnosti uusiin neliöihin, joten oli pakko hakea mm. keittiöön uusi pöytä. Tai uusi ja uusi, SPR:n Kontista se löytyi. Tampereelta löytyikin yllättävän paljon erilaisia kierrätyskeskuksia ja niihin verrattavia muita vastaavia paikkoja, alla vähän listaa.

SPR Kontti
Vaatteita, huonkaluja, kirjoja astioita... löysin täältä keittiön pöydän tuoleineen (80 eur), lapselle FjällRävenin lasten(!)makuupussin partiota varten (4 eur) sekä - uskomatonta, mutta totta... kissojen hiekkalaatikkoon metallisen tukevan lapion (2.50 eur). Kontista on myös kotiinkuljetus, mutta tällä kertaa sitä ei tarvittu, kun pöytä oli niin pieni.

Kierrätyskeskus
Hervannan kierrätyskeskus oli hienoinen pettymys. Tilat olivat pienet ja muutenkin sain siitä paikasta sotkuisen ja sekavan kuvan. Ehkä heille oli juuri tullut tavaraa sisään? En tiedä.

Nekalan kierrätyskeskus oli isompi ja sieltä löytyi paljon huonekaluja, kirjoja ja kodinkoneita. Mukaan tarttui tällä kertaa kuitenkin vain leipäkori, josta pulitin yhden euron. Valinnan varaa oli runsaasti ja henkilökunta oli supermukavaa.

Lähetystori Frida (näitä on ympäri Suomen)
Fridalla tavara tuntuu liikkuvan nopeaan tahtiin. Kävin kahdessa eri toimipisteessä etsimässä keittön pöytää, mutta kaikki sopivat ja ihanat oli varattu ja kuulemma joko samana tai edellisenä päivänä! Löytyi vaatetta, kirjoja, leluja, astioita, tauluja...

Olisihan sitä voinut mennä Ikeaan ja ostaa sieltä jonkun muovihärpäkkeen neljällä tuolilla tuohon samaan 80 euron hintaan, mutta inhoan huonekalujen kokoamista ja tuntui, että tällä tavalla oli enemmän valinnanvaraa. Ja löytöjen tekeminen oli myös hauskaa!

Joudumme nyt jatkossakin kitsastelemaan, koska vanha asuntomme ei ole mennyt kaupaksi ja maksamme siis useampaa lainaa samaan aikaan. Toki voisi varmaan pankin kanssa sopia, että pienennetään lyhennyksiä, mutta yritämme pärjätä näin. Ei se pahaa tee kohtuullistaa kulutustaan ja itsepähän olemme soppamme keittäneet. Vaikeinta saatavilla olevan rahamäärän vähenemiseen tottumisessa on ollut tyttärelläni.

Hän: "Voidaanko ostaa uudet kengät?"
Minä: "Ne keväällä ostetut ovat vielä ihan hyvät."
Hän: "Mutku ne on jo ihan naarmuilla ja nää olis ihanat!"
Minä: "Juu, mutta nyt pitää säästää. Ei ole yhtä paljon rahaa kuin ennen."
Hän: "No saanko sitten uuden takin?"

Kuinka vaikeaa onkaan kävellä ostoskeskuksen läpi ostamatta sieltä mitään! Olen selvästi hemmotellut lastani aivan liikaa. Nyt ostetaan vähemmän tavaraa koska rahat ovat vähissä, mutta vietetään enemmän aikaa yhdessä. Saas nähdä miltä tämmöinen vaihtokauppa pisemmän päälle maistuu.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kissat muuttivat uuteen kämppään

Olosuhteiden pakosta jouduimme lähettämään kissat uuteen asuntoon etuajassa. Hieman yllättäen, kaksikosta vanhempi ei ollut muutosta moksiskaan. Vanhan kissarouvan viisaudella hän nuuhki asunnon, löysi ruokakipot ja hiekkalaatikon - sekä asunnon parhaan paikan, saunan ylimmän lauteen. Nuorempi kissa, joka hänkin on jo viisivuotias, sen sijaan piiloutui lauteiden alle mököttämään. Tulee pois vain kuullessaan tuoreiden raksujen kilahtelua kuppiin. Olemme tähän asti miettineet lähinnä ihmisten sopeutumista pieniin neliöhin, mutta oma lukunsa näyttää tulevan myös eläimistä. Ehkä tämän nuoremmankin kissan arki kuitenkin helpottuu, kun ensi viikolla asumme jo koko perhe taas saman katon alla.

Nyt alkaa jo jännittää!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Muuttopäivä lähestyy!

Lapsen kouluasiat ovat nyt selvillä. Uudesta koulusta on tiedossa jo opettaja ja jopa kaverikin! Kävipä tuuri. Vanhojen kavereiden kanssa sovittiin, että bussilla saa kulkea mielin määrin ja näin tulee varmasti myös käymään. Itse odotan eniten lyhentynyttä työmatkaa. Ei enää puolta tuntia autossa joka aamu ja iltapäivä! Bensalasku puolittuu ja luontokin kiittää.

Muuttokuormalle ei ole sovittu vielä päivää, mutta lokakuussa meidän pitäisi olla jo asettuneena uuteen asuntoon.  Vanha asuntomme on yhä myymättä, mikä aiheuttaa hieman harmaita hiuksia ja stressiä, mutta ajat ovat mitä ovat. Ihmiset ovat tietoisempia kulutuksestaan (mikä on hyvä asia) - mutta voisivat nyt edes sen meidän asunnon vielä ostaa!

Olen tyhjentänyt taloa kirpputorille ja huonekalut, joita emme halunneet uuteen asuntoon, lähtivät huutokauppaan. Ei niistä varmasti yhtä hyvää hintaa saa kuin jos kauppaisi jokaisen yksitellen vaikkapa huuto.netissä, mutta tämä oli helppo ratkaisu ja siksi niin hyvä. En ole vielä saanut asunnosta yhtään kuvia, kun taloyhtiössä tehdään pientä remonttia ja haluan, että se saadaan alta pois. Mutta pian on senkin aika!

Nyt pakkailemaan muutolaatikoita. Joka päivä vien yhden työmatkalla. Ei ole sitten niin iso rykäisy syyskuun lopussa.

torstai 30. elokuuta 2012

Mitä ystävät ja anoppi ajattelevat ratkaisustamme?

On ollut mielenkiintoista näyttää tuleva asuntomme ystävillemme ja kuulla heidän mielipiteensä touhustamme. Poikkeuksetta sanoma on ollut, että "oletteko tulleet hulluiksi!". Osa sanoo sen kierrellen ja kaarrellen, yksi ystävä rohkeni hihkaista suoraan päin kasvoja. Arvostan ystävieni rehellisyyttä ja huolenkantoa, mutta osittain se on on täysin turhaa. Yksi heistä mm. harmitteli, kun joudumme nyt myymään astiastomme ja ostamaan uuden. Olin vähän ihmeissäni ja jouduin pyytämään häneltä tarkennusta. "Kun teillä on näin moderni keittiö. Ei nuo teidän nykyiset astiat sovi tänne." Nyt pitää ihan rehellisesti todeta, ettei tullut mieleenikään vaihtaa astiastoa keittiön mukaan. Ehkä joku kuitenkin tekee niinkin?

Kävin kuitenkin uteliaisuuttani katselemassa erilaisia astioita ja ehkä hieman yllättäen miellyin kovasti Kultakeramiikan astioihin. Mm. Mustikka ja Kartano mielyttivät silmääni ja molempien hintakin hivelee lompakkoa verratuna Iittalan, Arabian ja Pentikin astioihin. Mitäköhän ystäväni sanoisi tästä ratkaisusta ;)



(Kuva otettu Kultakeramiikan sivuilta).

Anoppi tokaisi muutosta kuultuaan, että "Muuttakaa sitten isompaan ennen kuin tulee avioero." Viisas nainen. Juuri tämä oman tilan puuttuminen meitä eniten arveluttaakin. Muusta kyllä uskomme selviytyvämme. Jopa niistä astioista, jotka eivät soinnu keittiön värien kanssa yhteen.