tiistai 24. tammikuuta 2012

Oranvanpyörästä poistuminen, eläke kompastuskivenä

Kun tässä nyt on joutunut miettimään elämän realiteetteja, sitä mitä tarvitsee ja miten tulla vähemmällä toimeen, on väkisinkin ajautunut ajattelemaan myös vanhuuttaan. Jos alkaisin tehdä vaikkapa kolmepäiväistä viikkoa, tuloni laskisivat puoleen. Sitten kun ottaa huomioon vielä sen, että nykyisessä työssäni osa-aikaisuus ei välttämättä onnistu, vaan joutuisin vaihtamaan alaa, tuloni todennäköisesti tippuisivat oikeastaan vieläkin enemmän. Siitä ei sitten enää hirveästi eläkettä kerrykään. Olen tällä hetkellä kolmekymppinen, tehnyt töitä kymmenisen vuotta, eli jonkinlainen pohjakassa löytyy, mutta tuskinpa se minua vielä elättäisi - varsinkin, kun en täysin usko tämän meidän eläkejärjestelmämme olevan enää olemassa silloin kun minä sitä tarvitsisin.

Pitäisi siis olla jokin varasuunnitelma. Käytännössä asia menisi kai niin, että jos joku meistä sairastuisi vakavasti, myisimme mökkerömme pois ja käyttäisimme siitä saatavat varat hoitoihin ja asuisimme pienesti vuokralla tai ostaisimme pienen asunnon kaupungista. Tätä silmällä pitäen se järvenrantatontti olisi mukava, sillä ne toivottavasti säilyttävät arvonsa myös tulevaisuudessa. Synkkiä pohdintoja, mutta parempihan se on näitäkin asioita pohtia tässä vaiheessa, kun mitään lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tosielämän kokeiluja: hienhaju pois vaatteista etikalla

Kun tässä nyt haaveillaan täydellisestä elämänmuutoksesta, päätin heti rohkeasti kokeilla keinoja säästyä mm. uusien vaatteiden ostamiselta. Minulla on kaapissa kasa t-paitoja, joihin on kuuman kesän jäljiltä pinttynyt hienhaju. Siis se sellainen, joka haisee "puhtaassa" paidassa vienosti pistävältä tai tunkkaiselta, mutta kun paidan pukee päälle ja sitä käyttää päivän, ei enää halua mennä kenenkään viereen saastuttamaan ilmatilaa.

Olen ennen heittänyt tämmöiset paidat tylysti roskiin ja ostanut uusia tilalle. Nyt halusin toimia toisin, ihan siitäkin syystä, että t-paitojen joukossa oli yksi lempipaidoistani! Kävin siis kaupassa ostamassa väkiviinaetikkaa.



Etikkaa sekoitettiin netistä löytyneiden ohjeiden mukaisesti 0.5 dl viiteen litraan vettä. Vaatteet jätettiin likoamaan seokseen noin puoleksi tunniksi (itselläni meni 45 min, sekoittelin myös välillä). Sen jälkeen suoraan pesukoneeseen ja.... raikasta tuli! Oikein yllätyin! Joukossa ei ollut aivan pahimpia hikipaitoja mitä minulla on ollut, mutta todellakin aion käyttää tätä konstia vastaisuudessakin. Netissä vihjaistiin myös, että etikkaa voisi käyttää myös korkillisen - max. kahvikupillisen verran huuhteluaineena. Se ehkäisisi hienhajun pinttymistä vaatteisiin.

Ja kuinka paljon nyt sitten säästin rahaa tuolla puolella desillä etikkaa? Useamman kympin, kun sain pestyä yhteensä kolme t-paitaa ja yhden pitkähihaisen paidan. Mahtava tunne!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Miehen mielipide: kunhan et nyt romantisoi liikoja

Puhuimme tästä haaveestani (kaiken myymisestä ja elämän yksinkertaistamisesta) ennen joulua ja mies oli oikeastaan täysin samoilla linjoilla kanssani. Se oli mukavaa vaihtelua, sillä yleensä kinastelemme kaikesta. Ehkä pitäisi olla peloissaan. Mitä tästä tuleekaan, kun ajatus on molempien mielestä hyvä. Miehen suurin huoli on se, että romantisoin ajatusta liikaa. Että näen itseni kuokkimassa aurinkoisena päivänä perunamaata samalla kun hän tulee täysi katiska iloisesti kourassa keikkuen kotiin. Todellisuudessa en saisi niitä perunoita kasvamaan alkuunkaan ja mies kyllästyisi kalastamiseen ensimmäisen kerran jälkeen - ja emmehän me osaa edes perata kaloja.



Todellisuus tulisi siis olemaan kuta kuinkin sellainen, että kävisimme molemmat töissä - alkuun ihan normaalisti. Mikäli vaikuttaisi siltä, että rahaa jää hyvin säästöön, voisimme "tippua" nelipäiväiselle viikolle. Mieheni työpaikassa tämä onnistuisi melko helposti, minun työpaikassani se vaatisi vähän enemmän neuvottelua eikä välttämättä kävisi lainkaan. Joutuisin ehkä vaihtamaan jopa alaa kokonaan (mikä ei ole hassumpi idea, tulihan tätä työtä jo kymmenen vuotta tehtyäkin).

Nelipäiväistä viikkoa tehdessämme jaksaisimme ehkä kokeilla omavairaisuustaitojamme hieman paremmin. Tulisi kalastettua ja viljeltyä, ihan huvinkin vuoksi. Jossain vaiheessa vaihtaisimme ehkä kolmipäiväiseen viikkoon - tai vaihtoehtoisesti pitäisimme pari ylimääräistä kuukautta lomaa kesällä. Ei hullumpi ajatus sekään. Ja vaikka töiden vähentäminen ei onnistuisikaan, ainakin asuisimme ekologisemmin, olisi vähemmän siivottavaa ja enemmän yhteistä ja omaakin aikaa. Sen vuoksihan tästä kaikesta oikeastaan haaveillaankin.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Liian suuri talo ahdistaa

Asumme 50-luvulla rakennetussa talossa. Kerroksia on yhteensä kolme, kaksi asuinkerrosta ja kellarikerros, jossa on sauna, tekninen tila ja "sali". Meitä on yhteensä kolme henkeä asuttamassa kaikkea tätä tilaa, jota on aivan liikaa.



Olohuoneemme on esimerkiksi kaksi eri huonetta. On ikään kuin TV-huone ja erillinen tila, jossa on suuri pöytä isoja ruokailuja ja lautapelihetkiä varten. Hyödyllisiähän nuo molemmat ovat, mutta suurimman osan ajasta lähes käyttämättä. Pärjäisimme mainiosti yhdellä huoneella kahden sijaan, jos vaan järjestelisimme huonekaluja uudelleen - mutta se ei poistaisi ylimääräistä huonetta.

Makuuhuoneemme on valtavan iso. Sen toisessa päässä on ollut yläkerran asunnon keittiö, joten tilanpaljous johtuu siitä. Moni olisi moisesta ylellisyydestä innoissaan. Sinne saisi erikseen pukeutumistilan tai alkovista erillisen hyllyseinän vaikka kengille - vaan meidän käytössämme ne ovat kaikki turhia neliöitä.

Kellarin salissa pidämme tietokoneita ja juhlimme lapsen kaverisynttäreitä. Mies viettää siellä toisinaan aikaa ystäviensä kanssa ja minä kannan sinne välillä ompelukoneen. Tämän kaiken voisi hoitaa olohuoneessa, jos tarvitsisi. Suurimman osan ajasta huoneen neliöt tuovatkin iloa vain sähkölaitokselle.

Olen yrittänyt pohtia, millaisella tilamäärällä tulisimme toimeen. Mitä kaikkea aivan ehdottomasti tarvitsisimme:

- kaksi makuuhuonetta (lapselle oma, kunnon ovella - meille riittäisi parvi)
- yhteinen oleskelutila
- keittiö
- sauna + suihkutila
- wc

Jos tavaraa ei olisi yhtä paljon kuin meille on valitettavasti päässyt kertymään, voisimme selviytyä jopa 50 neliön parvellisessa mökissä. Se on vähän verrattuna siihen noin 200 neliöön, joka käytössämme on nyt. Tuntuuko pieneltä määrältä? Katsokaapa tätä asuntoa, jossa asuu viisikymppinen pariskunta. Olohuoneen pisin seinä on vain hieman yli kaksi metriä pitkä ja se on asunnon suurin huone. Kokonaisuudessaan talon pituus on noin 12 jalkaa, eli alle neljä metriä!

Tein uudenvuodenlupauksen hankkiutua eroon turhista tavaroista. Joistakin huonekaluistakin, joiden hävittämistä mies on kärttänyt jo pisempään. Mahdumme sitten pienempään tilaan JOS tästä kaikesta tuleekin totta. Alku se on tämäkin.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Kohti pieniä iloja

Olen kolmekymppinen nainen mukavassa työssä. Naimisissa, lapsi, omakotitalo, auto, purjevene... Haaveeni on myydä lähes kaikki mitä omistamme. Ostaa pieni maanpala järven rannalta ja rakentaa sinne pieni hirsimökki, jonne muuttaisimme elämään pienempää elämää. Hullua eikö?

Unelma syntyi, kun työkaverini sai burn-outin. Aloin miettiä omaa elämääni osakkeenomistajien palvelijana ja sitä kaikkea, mitä saan vastineeksi; rahaa. Rahalla saan laskut maksettua, ihania vaatteita, kenkiä, laukkuja, elektroniikkaa, kuntosalikortteja ja jos oikein kovasti säästän - etelänmatkan! Totuus kuitenkin on, että etelänmatkan jälkeen paluu arkeen on aina edessä. Viime kesänä ostettu mekko ei näytä enää hyvältä ensi kesänä ja uuden karhea digikamera hajoaa heti takuun päättyessä. Raha ei tuo onnea, rahan tekeminen tekee minut väsyneeksi ja kärttyisäksi - miksi siis tekisin sitä yhtään enempää kuin oikeasti tarvitsen? Mitä minä oikeastaan loppujen lopuksi tarvitsen?

Tervetuloa seuraamaan matkaani uudenlaiseen elämään. Luvassa on pohdintoja, kokeiluja, uusien taitojen opettelua ja toivottavasti ekologisempaa elämää aina vain pienemmässä mittakaavassa.