tiistai 10. tammikuuta 2012

Miehen mielipide: kunhan et nyt romantisoi liikoja

Puhuimme tästä haaveestani (kaiken myymisestä ja elämän yksinkertaistamisesta) ennen joulua ja mies oli oikeastaan täysin samoilla linjoilla kanssani. Se oli mukavaa vaihtelua, sillä yleensä kinastelemme kaikesta. Ehkä pitäisi olla peloissaan. Mitä tästä tuleekaan, kun ajatus on molempien mielestä hyvä. Miehen suurin huoli on se, että romantisoin ajatusta liikaa. Että näen itseni kuokkimassa aurinkoisena päivänä perunamaata samalla kun hän tulee täysi katiska iloisesti kourassa keikkuen kotiin. Todellisuudessa en saisi niitä perunoita kasvamaan alkuunkaan ja mies kyllästyisi kalastamiseen ensimmäisen kerran jälkeen - ja emmehän me osaa edes perata kaloja.



Todellisuus tulisi siis olemaan kuta kuinkin sellainen, että kävisimme molemmat töissä - alkuun ihan normaalisti. Mikäli vaikuttaisi siltä, että rahaa jää hyvin säästöön, voisimme "tippua" nelipäiväiselle viikolle. Mieheni työpaikassa tämä onnistuisi melko helposti, minun työpaikassani se vaatisi vähän enemmän neuvottelua eikä välttämättä kävisi lainkaan. Joutuisin ehkä vaihtamaan jopa alaa kokonaan (mikä ei ole hassumpi idea, tulihan tätä työtä jo kymmenen vuotta tehtyäkin).

Nelipäiväistä viikkoa tehdessämme jaksaisimme ehkä kokeilla omavairaisuustaitojamme hieman paremmin. Tulisi kalastettua ja viljeltyä, ihan huvinkin vuoksi. Jossain vaiheessa vaihtaisimme ehkä kolmipäiväiseen viikkoon - tai vaihtoehtoisesti pitäisimme pari ylimääräistä kuukautta lomaa kesällä. Ei hullumpi ajatus sekään. Ja vaikka töiden vähentäminen ei onnistuisikaan, ainakin asuisimme ekologisemmin, olisi vähemmän siivottavaa ja enemmän yhteistä ja omaakin aikaa. Sen vuoksihan tästä kaikesta oikeastaan haaveillaankin.

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva, kun löysin blogisi. Läpikäyn itsekin samanlaisia pohdintoja.

    VastaaPoista
  2. Hyvä hyvä! Kiva kuulla, että meitä on muitakin :)

    VastaaPoista