perjantai 17. helmikuuta 2012

Taloudellisia tappiota, repsahduksia tuskin voi välttää

Olen tähän mennessä hehkuttanut täällä blogissa vain onnistumisistani, mutta täytynee paljastaa, ettei kulutustottumustensa muuttaminen olekaan aina niin helppoa (yllätys, yllätys).

Meillä kerätään Pentikin Aino astioita. Ne ovat ollet lapsiperheessä käytännöllisiä, sillä ne on tehty vahvasta posliinista, eivätkä mene välttämättä rikki edes lattialle pudotessaan. Olen ostanut nyt tammi-helmikuussa varmaan enemmän näitä Aino astoita kuin moneen vuoteen. Ihan siitä syystä, että "pitää olla mahdollisimman täydellinen astiasto sitten sinne korpimökille". Ihan niin kuin sillä olisi jotain merkitystä, onko kynttilänjalka samaa sarjaa vai ei silloin harvoin kun sitä tulee ruokapöydässä käytettyä. "Kun elämä on yksinkertaistuu, on hienoa, että elämään jää kuitenkin vielä jotain kaunistakin", sanon itselleni ostaessani kolmen hengen perheeseemme yhdeksännen suuren ruokalautasen. Mitä minä sillä oikeasti teen? En yhtään mitään. Suurten lautasten lisäksi kun meillä on niitä astetta pienempiäkin, joita minä ja tyttäreni pääasiassa käytämme.



Samoin olen ostanut merkkivaatteita koska "laatu kestää". Olen toki yrittänyt ostaa käytännöllisiä vaatteita, mutta en todellakaan olisi tarvinnut kaikkea sitä mitä ostin. Ostoskoriin on päätynyt myös kynttilöitä (kalliita tietysti, perinteinen Havi ei kelpaa) "ne on sitten ihania pimeyden keskellä". Haaveilen myös superkalliista öljylyhdystä "hätätilanteisiin".

Loppujen lopuksi olen varmasti käyttänyt näihin ostoksiin enemmän rahaa kuin olen onnistunut pienillä muutoksillani säästämään. Ja se jos mikä on aivan naurettavaa. Etenkin, kun se "kaiken myyminen" tuskin toteutuu vielä pariin vuoteen pelkästään jo käytännön asioiden takia. Hamstraan siis tavaraa kaappiin, vaikka tarkoitus nimenomaan oli päästä ylimääräisestä rojusta eroon. Äh. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja ihan tosissaan miettiä, että mitä sitä tarvitsee ja mitä ei.

2 kommenttia:

  1. Tuttuja tuntemuksia.

    Suosittelen kolmea kirjaa (jos et ole vielä niitä jo lukenut), joista saa hyvää perspektiiviä suhteesta tavaroihin. Ainakin meilläpäin ne on saanut nopeasti lainaan kirjastosta. Colin Beavanin ekovuosi Manhattanilla, Alexander von Schönburgin tyylikkään köyhäilyn taito sekä Kaarina Davisin irti orevanpyörästä.

    Kirjoista saadut ajatukset ovat kummasti helpottaneet omia ostosreissuja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Pistän ehdottomasti lukulistalle.

    VastaaPoista