torstai 12. heinäkuuta 2012

Kolme ihmistä kaksiossa

On itsestään selvää, että tyttäremme saa asunnon ainoan makuuhuoneen. Hän ei ole vielä teini-iässä, mutta ei se kaukanakaan ole, joten hän tarvitsee omaa tilaa. Itse nukumme olohuoneessa vuodesohvalla. Olohuoneeseen pitää saada myös mahtumaan kaksi tietokonetta. Yksi läppäri ja toinen mallia pöytäkone. Läppäri voi hätätilassa olla käytössä myös keittiössä. En halua ottaa moisesta stressiä.

Keittiömme on todella pieni. Sinne mahtuu juuri ja juuri pöytä, johon saa kolme ihmistä syömään. Ei yhtään liikaa tilaa, mutta ei toisaalta liian vähänkään. Pienessä keittiössä on toivottavasti myös pienet sotkut ja ne tulee ehkä siivottua nopeammin kuin nykyisessä jättikeittiössä, jossa leivänmurut saavat olla työtasoilla parikin päivää ennen kuin ne alkavat häiritä.

Asunnossa on myös pieni parveke. Haaveilin pienestä parvekeviljelmästä, mutta se voi todella jäädä vain haaveeksi. Katsotaan nyt, että miten kuinka suosittu paikka parvekkeesta tulee. Jos siellä ei kukaan vietä aikaansa, niin antaa luonnon vallata! Mansikoita ainakin, ehkä tomaattejakin... jospa saisin nyt enemmän aikaan, kun ei ole kokonaista pihaa huollettavana.

Kellarista löytyy säilytystilaa, joka tulee tupaten täyteen tavaroita, joista ei (muka) pysty luopumaan. Olen myös sopinut, että saan viedä äitini "kanahäkkiin" tavaraa - ehkä lähinnä talviurheiluvarusteita ynnä muuta mitä ei koko ajan tarvitse. Ompelukonetta tulee ikävä. Sille ei ole järkevää paikkaa asunnossa, varsinkaan pysyvää sellaista. Ei siis enää ole mahdollista alkaa ompelemaan kun siltä tuntuu, vaan ompelut pitää suunnitella muiden asunossa asujien tarpeiden mukaan. Eihän sitä voi olohuoneeseen mennä surisemaan, jos joku katsoo siellä telkkaria tai tekee keskittymistä vaativaa työtä.

Se tässä kaikessa tuleekin olemaan varmasti haastavinta. Että ollaan niin lähekkäin, kun vanhassa asunnossa oli periaatteessa oma kerroksensa jokaiselle, jos tarvitsi omaa tilaa. Nyt voi korkeintaan lukkiutua vessaan ja sinnekin on hetikohta joku änkemässä. Mutta ehkä se on hyväkin. Että ollaan lähekkäin. Ehkä sitä tulee sitten juteltua enemmän.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Paljastuksia ja muuttokuumeilua

Nykyisessä talossamme on neliöitä noin 180. Tilaa on paljon. Aivan liian paljon. Meillä on yksi huone, jota ei käytetä ollenkaan, puolet valtavasta makuuhuoneestamme on tyhjillään, tai oikeastaan romuvarastona. Miten sitten saamme tämän kaiken (ja itsemme) mahtumaan kaksioon? Kyllä luit aivan oikein. Kolme ihmistä, omakotitalosta kaksioon. Kyseessä on onneksi iso kaksio, yli 60 neliötä ja olemme sopineet, että tuossa asutaan vain pahimman yli. Salaisesti kuitenkin toivon, että pystyisimme oikeasti asumaan juuri tuossa asunnossa tyttäremme aikuistumiseen asti. Se olisi niin edullista! Asunto on aivan keskustassa, meillä ei ikimaailmassa olisi varaa ostaa vastaavaa kolmiota.

Tavaroiden muuttaminen alkaa elokuussa. Samaan aikaan talomme laitetaan myyntiin ja kaikesta, joka ei mahdu mukaan, on hankkiuduttava eroon. Olen jo kärrännyt kierrätyskeskukseen jonkun verran käyttökelpoista tavaraa, kirppispöytäkin pitäisi hankkia. Tästä tulee melkoinen hullunmylly, mutta sitten kun se tehty, on mieli hyvä ja rahapussin pohjalle jää toivottavasti sen verran rahaa, että voimme silloin tällöin käydä vaikkapa elokuvissa ja ulkona syömässä.

Tulevasta kotikaupungistamme löytyy alla oleva iso neula ;)